maanantai 16. tammikuuta 2017

Intoa uudesta urasta

Luontomatkailun opintoihini liittyen olen aloittanut ensimmäisen uudelle uralle johdattelevan työn: Vedän sivutoimisesti islanninhevosretkiä Vihdissä, kotitalli Hersirissä. Lapsena alkanut ratsastusharrastus on ollut minulle luonnollinen askel elämys- ja ohjelmapalvelujen maailmaan. Hevosen selkään kiipeämisen ei silti tarvitse tuntua työltä!

Lauantaiaamuna suuntaan kohti tallia, ohjelmassa on 2-tuntinen issikkamaasto pienelle porukalle. Mukana on sentään jokunen tuttu ihminen, mutta myös minulle uusia kasvoja. Hevosten harjailu ja varustelu alkaa kun asiakkaat saapuvat. Kun työskennellään hevosten, ihmisten ja luonnon parissa, liikkuvia palikoita riittää aina. Tällä kerralla yksi tulija myöhästyy huonon ajokelin vuoksi, joten hoidan oman hevoseni lisäksi asiakkaan ratsun lähtökuntoon.

Kun asiakkaat ovat nousseet ratsaille, satulat saatu kiristeltyä ja varusteet säädeltyä, kiipeän lopuksi itse ratsuni selkään ja siirryn hevosletkan kärkeen. Vetäjänä minulla on monta rautaa tulessa: on valvottava hevosten ja ratsastajien varusteet, reittien ja aikataulujen tulee olla hallussa, vauhdin pitää pysyä juuri tälle retkelle osallistuvien taidoille sopivana, ohjeiden antaminen on välttämätöntä maastoreissun aikana erilaisissa vastaan tulevissa tilanteissa - kunkin ratsastajan taidot huomioiden, mahdollisia vaaratilanteita tulee tarkkailla ja ennakoida (mm. autot, metsän eläimet, muut luonnossa liikkujat) niin hevosten kuin ratsastajienkin turvallisuuden säilyttämiseksi, siinä sivussa on ehdittävä jutustelemaan mukavia ja varmistelemaan että kaikilla on kaikki hyvin... Vetäjän oma fiilis on avainasemassa koko reissun onnistumisessa. Onneksi olen perusluonteeltani iloinen höpisijä, joten fiilispuoli toteutuu melkeinpä itsestään. Useampien lankojen pitäminen käsissä yhtä aikaa onnistuu myös luonnostaan, joten uskomatonta mutta totta, minulle itsellenikin jää vielä kaiken touhun keskellä aikaa nauttia ratsastuksesta ja luonnosta!

Mukavasti menneen vauhdikkaan reissun päätteeksi palataan hyvässä järjestyksessä tallille. Iloisen puheensorinan keskellä hoidetaan porukalla vielä hevoset, jotka saavat loimet päälle ja ruokaämpärit eteen, ennen kuin pääsevät jatkamaan omia puuhastelujaan ulkosalla.

Päivän parasta antia on asiakkailta saatu suora palaute: "Oli ihan paras lenkki ikinä! Sulla oli hyvät selkeät ohjeet ja kuuluva ääni. Vauhtikin oli just sopiva ja oli sitä paitsi tosi hauskaa!" Tallin omistaja näyttää tyytyväisenä peukkua uuden vetäjän onnistumiselle.

Kotimatkalla hymy on korvissa ja fiilis katossa. Tiedän olevani matkalla kohti parhaiten minulle sopivia työtehtäviä. Tuntuu epätodelliselta, että töistä voi oikeasti palata näin energisenä ja latautuneena! Näinhän sen pitäisi aina olla - vai mitä?



Kuvat: Mari Jääskeläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti