maanantai 16. tammikuuta 2017

Intoa uudesta urasta

Luontomatkailun opintoihini liittyen olen aloittanut ensimmäisen uudelle uralle johdattelevan työn: Vedän sivutoimisesti islanninhevosretkiä Vihdissä, kotitalli Hersirissä. Lapsena alkanut ratsastusharrastus on ollut minulle luonnollinen askel elämys- ja ohjelmapalvelujen maailmaan. Hevosen selkään kiipeämisen ei silti tarvitse tuntua työltä!

Lauantaiaamuna suuntaan kohti tallia, ohjelmassa on 2-tuntinen issikkamaasto pienelle porukalle. Mukana on sentään jokunen tuttu ihminen, mutta myös minulle uusia kasvoja. Hevosten harjailu ja varustelu alkaa kun asiakkaat saapuvat. Kun työskennellään hevosten, ihmisten ja luonnon parissa, liikkuvia palikoita riittää aina. Tällä kerralla yksi tulija myöhästyy huonon ajokelin vuoksi, joten hoidan oman hevoseni lisäksi asiakkaan ratsun lähtökuntoon.

Kun asiakkaat ovat nousseet ratsaille, satulat saatu kiristeltyä ja varusteet säädeltyä, kiipeän lopuksi itse ratsuni selkään ja siirryn hevosletkan kärkeen. Vetäjänä minulla on monta rautaa tulessa: on valvottava hevosten ja ratsastajien varusteet, reittien ja aikataulujen tulee olla hallussa, vauhdin pitää pysyä juuri tälle retkelle osallistuvien taidoille sopivana, ohjeiden antaminen on välttämätöntä maastoreissun aikana erilaisissa vastaan tulevissa tilanteissa - kunkin ratsastajan taidot huomioiden, mahdollisia vaaratilanteita tulee tarkkailla ja ennakoida (mm. autot, metsän eläimet, muut luonnossa liikkujat) niin hevosten kuin ratsastajienkin turvallisuuden säilyttämiseksi, siinä sivussa on ehdittävä jutustelemaan mukavia ja varmistelemaan että kaikilla on kaikki hyvin... Vetäjän oma fiilis on avainasemassa koko reissun onnistumisessa. Onneksi olen perusluonteeltani iloinen höpisijä, joten fiilispuoli toteutuu melkeinpä itsestään. Useampien lankojen pitäminen käsissä yhtä aikaa onnistuu myös luonnostaan, joten uskomatonta mutta totta, minulle itsellenikin jää vielä kaiken touhun keskellä aikaa nauttia ratsastuksesta ja luonnosta!

Mukavasti menneen vauhdikkaan reissun päätteeksi palataan hyvässä järjestyksessä tallille. Iloisen puheensorinan keskellä hoidetaan porukalla vielä hevoset, jotka saavat loimet päälle ja ruokaämpärit eteen, ennen kuin pääsevät jatkamaan omia puuhastelujaan ulkosalla.

Päivän parasta antia on asiakkailta saatu suora palaute: "Oli ihan paras lenkki ikinä! Sulla oli hyvät selkeät ohjeet ja kuuluva ääni. Vauhtikin oli just sopiva ja oli sitä paitsi tosi hauskaa!" Tallin omistaja näyttää tyytyväisenä peukkua uuden vetäjän onnistumiselle.

Kotimatkalla hymy on korvissa ja fiilis katossa. Tiedän olevani matkalla kohti parhaiten minulle sopivia työtehtäviä. Tuntuu epätodelliselta, että töistä voi oikeasti palata näin energisenä ja latautuneena! Näinhän sen pitäisi aina olla - vai mitä?



Kuvat: Mari Jääskeläinen

tiistai 10. tammikuuta 2017

Lähtöpisteessä

Kontio Nalle-mökkimme tuhouduttua tulipalossa elokuussa 2016, vietimme sekavan syksyn pohdiskellen miten mökkiprojektin kanssa edetään: onko voimia aloittaa alusta, tehdä tuo kaikki uudelleen, etsiä uusi luotettava mökkitoimittaja - vai olisiko helpompi vain antaa olla... Olemme sellainen voimakaksikko, että päätimme pitää päämme: Emme aio luopua unelmasta jonkun hullun tuhopolttajan vuoksi! Joten tässä sitä nyt ollaan - melkein lähtöpisteessä.

"Nokinalle" on nyt purettu ja itkut itketty. Vakuutusyhtiökin muisti meitä sopivasti ennen joulua tankkaamalla rakennustilillemme katetta. Uusi mökkitoimittaja on saatu valittua ja unelmille annettu taas lupa lentää. Nyt kun olemme kertaalleen harjoitelleet rakentamista, olemme toisella kerralla fiksumpia, osaamme kysyä ja kyseenalaistaa, vaatia ja tyrmätä, ehdottaa suunnittelijoille meidän näköisiä ratkaisuja. Materiaalivalintojakin olemme mietiskelleet uudemman kerran. Takkamallia joudumme joka tapauksessa vaihtamaan aiemman mallin poistuttua Tulikiven valikoimista. Seinälaattoihin ja lattiamateriaaleihin olimme enemmän kuin tyytyväisiä, joten uudet ovat jo hankittuna ja odottavat hamaa asennushetkeä kotona varastossa. Varmuuden vuoksi, ettei vain kävisi niinkuin takalle... :)

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittelutyötä on tässä projektissa tehty kaksi kierrosta, joten minun laskupäälläni soisi jo olevan kokonaan valmista. Kyllä valmistuminen taitaa silti muutaman tikun ristiin vaatia. Sitä odotellessa miekkailemme vielä rakennuslupa- ja suunnitelmaviidakossa, ennen kuin toteutus voi alkaa.




Ensimmäiset suunnitelmakuvat Meidän Mökistä (Honka Lintukoto).

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulumörköjen juhlaa

Meidän taloudessa asuu kaksi varsinaista joulumörköä - minä ja mieheni. Toinen on ollut liian monta joulua ruokakaupassa töissä, toiselle on muuten vain välttämätöntä pysähtyä hetkeksi vuodenvaihteen työkiireiden keskellä. Joskus tuntuu että melkeinpä vihaamme joulua, tai no - ainakin olemme joulumörköjä.

EI...
... joulusiivousta...
... jouluruokien valmistusta...
... lahjaostos-hässäkkää...

KYLLÄ...
... rentoutumista ja rauhoittumista...
... aikaa oman kullan kainalossa...
... leppoisaa ulkoilua...
... hyvää (muuta kuin joulu-) ruokaa...

Meillä on ihan omat jouluperinteet, joihin liittyy usein luonto, metsä sekä laavu tai nuotio. Tänä vuonna matkasimme letunpaistoon Lopella sijaitsevalle Kalattoman laavulle.

Ihanaa joulun jälkeistä elämää kaikille!