Intoa uudesta urasta

Luontomatkailun opintoihini liittyen olen aloittanut ensimmäisen uudelle uralle johdattelevan työn: Vedän sivutoimisesti islanninhevosretkiä Vihdissä, kotitalli Hersirissä. Lapsena alkanut ratsastusharrastus on ollut minulle luonnollinen askel elämys- ja ohjelmapalvelujen maailmaan. Hevosen selkään kiipeämisen ei silti tarvitse tuntua työltä!

Lauantaiaamuna suuntaan kohti tallia, ohjelmassa on 2-tuntinen issikkamaasto pienelle porukalle. Mukana on sentään jokunen tuttu ihminen, mutta myös minulle uusia kasvoja. Hevosten harjailu ja varustelu alkaa kun asiakkaat saapuvat. Kun työskennellään hevosten, ihmisten ja luonnon parissa, liikkuvia palikoita riittää aina. Tällä kerralla yksi tulija myöhästyy huonon ajokelin vuoksi, joten hoidan oman hevoseni lisäksi asiakkaan ratsun lähtökuntoon.

Kun asiakkaat ovat nousseet ratsaille, satulat saatu kiristeltyä ja varusteet säädeltyä, kiipeän lopuksi itse ratsuni selkään ja siirryn hevosletkan kärkeen. Vetäjänä minulla on monta rautaa tulessa: on valvottava hevosten ja ratsastajien varusteet, reittien ja aikataulujen tulee olla hallussa, vauhdin pitää pysyä juuri tälle retkelle osallistuvien taidoille sopivana, ohjeiden antaminen on välttämätöntä maastoreissun aikana erilaisissa vastaan tulevissa tilanteissa - kunkin ratsastajan taidot huomioiden, mahdollisia vaaratilanteita tulee tarkkailla ja ennakoida (mm. autot, metsän eläimet, muut luonnossa liikkujat) niin hevosten kuin ratsastajienkin turvallisuuden säilyttämiseksi, siinä sivussa on ehdittävä jutustelemaan mukavia ja varmistelemaan että kaikilla on kaikki hyvin... Vetäjän oma fiilis on avainasemassa koko reissun onnistumisessa. Onneksi olen perusluonteeltani iloinen höpisijä, joten fiilispuoli toteutuu melkeinpä itsestään. Useampien lankojen pitäminen käsissä yhtä aikaa onnistuu myös luonnostaan, joten uskomatonta mutta totta, minulle itsellenikin jää vielä kaiken touhun keskellä aikaa nauttia ratsastuksesta ja luonnosta!

Mukavasti menneen vauhdikkaan reissun päätteeksi palataan hyvässä järjestyksessä tallille. Iloisen puheensorinan keskellä hoidetaan porukalla vielä hevoset, jotka saavat loimet päälle ja ruokaämpärit eteen, ennen kuin pääsevät jatkamaan omia puuhastelujaan ulkosalla.

Päivän parasta antia on asiakkailta saatu suora palaute: "Oli ihan paras lenkki ikinä! Sulla oli hyvät selkeät ohjeet ja kuuluva ääni. Vauhtikin oli just sopiva ja oli sitä paitsi tosi hauskaa!" Tallin omistaja näyttää tyytyväisenä peukkua uuden vetäjän onnistumiselle.

Kotimatkalla hymy on korvissa ja fiilis katossa. Tiedän olevani matkalla kohti parhaiten minulle sopivia työtehtäviä. Tuntuu epätodelliselta, että töistä voi oikeasti palata näin energisenä ja latautuneena! Näinhän sen pitäisi aina olla - vai mitä?

Kuvat: Mari Jääskeläinen

Joulumörköjen juhlaa

Meidän taloudessa asuu kaksi varsinaista joulumörköä - minä ja mieheni. Toinen on ollut liian monta joulua ruokakaupassa töissä, toiselle on muuten vain välttämätöntä pysähtyä hetkeksi vuodenvaihteen työkiireiden keskellä. Joskus tuntuu että melkeinpä vihaamme joulua, tai no - ainakin olemme joulumörköjä.

EI...
... joulusiivousta...
... jouluruokien valmistusta...
... lahjaostos-hässäkkää...

KYLLÄ...
... rentoutumista ja rauhoittumista...
... aikaa oman kullan kainalossa...
... leppoisaa ulkoilua...
... hyvää (muuta kuin joulu-) ruokaa...

Meillä on ihan omat jouluperinteet, joihin liittyy usein luonto, metsä sekä laavu tai nuotio. Tänä vuonna matkasimme letunpaistoon Lopella sijaitsevalle Kalattoman laavulle.

Ihanaa joulun jälkeistä elämää kaikille!

Kaamos kunniaan

Pitkä pimeä talvi on täällä. Vaikka talvella moni meistä haluaisi käydä talviunille, tai ainakin käpertyä sohvan nurkkaan peiton alle kaakaomuki kädessä, tuo talvi tullessaan muutakin. Asenteella ja kunnon varusteilla pimeydestä ja kylmyydestä voi selviytyä hymyssä suin!

Ja tältä se minun elämäni talvi-ilo näyttää...

Mikä minusta tulee isona?

Isoja päätöksiä tehdessäni saatan pyöritellä asioita ja vaihtoehtoja päässäni pitkäänkin. Mieheni kommentoikin usein, että lasken kaikkia vaihtoehtoja 26 askelta eteenpäin, jotta kaikki yksityiskohdat tulisivat päätöksenteossa varmasti huomioitua. Monet elämäni parhaat asiat tulevat kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Silloin päätökset tehdään hetkessä, niin kuin sydän sanoo. Tunteella tuli tehtyä myös viimeisin suuri päätös: Minusta tulee opiskelija!

Vannomatta paras

Syksyllä luin paikallislehdestämme jutun tammikuussa alkavista luontomatkailun ohjelmapalvelutuottajan opinnoista. Koulukin on sattumalta vain kivenheiton päästä kotoa! Jokin lehtijutussa kosketti minua, herätti innon sisälläni: Tilaisuuteni on nyt tai ei koskaan, sillä en ole enää ihan nuori. Siitä se ajatus sitten lähti, ja päätin hakea mukaan koulutukseen. Aikuisten oikeasti en uskonut pääseväni 15 valittavan opiskelijan joukkoon. Toisin kävi, joten tammikuussa tärähtää!

Valmistuin aiemmista opinnoistani lähes 20 vuotta sitten. Saatuani paperit kouraan vannoin, että en koskaan enää opiskelisi! Armottomalla luonteellani otin opiskelun nuorempana turhan raskaasti... Tällä kerralla olen luvannut itselleni, että en ota liikaa paineita. Annan myös itselleni luvan epäonnistua: Jos opiskelu päivätyön ohella käy liian rankaksi, voin hätätapauksessa keskeyttää opinnot.

Luovuutta luonnon ehdoilla

Ja mitä se luontomatkailun ohjelmapalvelu sitten on? Yksinkertaisesti luontoon liittyvien elämysten ja kokemusten suunnittelua ja toteuttamista. Loppu on mielikuvituksen varassa. Tällä saralla haluaisin saada ihmiset huomaamaan, että unohtumattomia elämyksiä saadakseen ei aina tarvitse kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luontoelämys on mielestäni parhaimmillaan, kun ollaan mahdollisimman lähellä luontoa ja nautitaan siitä, mitä se meille milloinkin haluaa tarjota. Elämykset voidaan toteuttaa luontoa säästäen, säilyttäen samalla myös luonnon rauha ja hiljaisuus. Itselleni upeimpia elämyksiä ovat ne, joihin liittyvät myös eläimet, olkoon ne sitten luonnon eläimiä tai rakkaita lemmikkejä. Olen guru yhdistämään eläimet aivan kaikkeen mitä teen, joten jäädään jännäämään millaisiin luontoelämyksiin mielikuvitus meidät vielä johtaa. ;)

Nykyistä siistiä sisätyötä numeroiden pyörittelyn parissa en varmasti tule kokonaan hylkäämään. Toiveena olisi saada uusi ammatti nykyisen rinnalle sekä työ jota voisi tehdä sydämellään. Se tulenko suorittamaan uusia ammattitehtäviäni osa-aikaisesti, yrittäjänä tai vain harrastuksena, on vielä arvoitus.