Mikä minusta tulee isona?

Isoja päätöksiä tehdessäni saatan pyöritellä asioita ja vaihtoehtoja päässäni pitkäänkin. Mieheni kommentoikin usein, että lasken kaikkia vaihtoehtoja 26 askelta eteenpäin, jotta kaikki yksityiskohdat tulisivat päätöksenteossa varmasti huomioitua. Monet elämäni parhaat asiat tulevat kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Silloin päätökset tehdään hetkessä, niin kuin sydän sanoo. Tunteella tuli tehtyä myös viimeisin suuri päätös: Minusta tulee opiskelija!

Vannomatta paras

Syksyllä luin paikallislehdestämme jutun tammikuussa alkavista luontomatkailun ohjelmapalvelutuottajan opinnoista. Koulukin on sattumalta vain kivenheiton päästä kotoa! Jokin lehtijutussa kosketti minua, herätti innon sisälläni: Tilaisuuteni on nyt tai ei koskaan, sillä en ole enää ihan nuori. Siitä se ajatus sitten lähti, ja päätin hakea mukaan koulutukseen. Aikuisten oikeasti en uskonut pääseväni 15 valittavan opiskelijan joukkoon. Toisin kävi, joten tammikuussa tärähtää!

Valmistuin aiemmista opinnoistani lähes 20 vuotta sitten. Saatuani paperit kouraan vannoin, että en koskaan enää opiskelisi! Armottomalla luonteellani otin opiskelun nuorempana turhan raskaasti... Tällä kerralla olen luvannut itselleni, että en ota liikaa paineita. Annan myös itselleni luvan epäonnistua: Jos opiskelu päivätyön ohella käy liian rankaksi, voin hätätapauksessa keskeyttää opinnot.

Luovuutta luonnon ehdoilla

Ja mitä se luontomatkailun ohjelmapalvelu sitten on? Yksinkertaisesti luontoon liittyvien elämysten ja kokemusten suunnittelua ja toteuttamista. Loppu on mielikuvituksen varassa. Tällä saralla haluaisin saada ihmiset huomaamaan, että unohtumattomia elämyksiä saadakseen ei aina tarvitse kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luontoelämys on mielestäni parhaimmillaan, kun ollaan mahdollisimman lähellä luontoa ja nautitaan siitä, mitä se meille milloinkin haluaa tarjota. Elämykset voidaan toteuttaa luontoa säästäen, säilyttäen samalla myös luonnon rauha ja hiljaisuus. Itselleni upeimpia elämyksiä ovat ne, joihin liittyvät myös eläimet, olkoon ne sitten luonnon eläimiä tai rakkaita lemmikkejä. Olen guru yhdistämään eläimet aivan kaikkeen mitä teen, joten jäädään jännäämään millaisiin luontoelämyksiin mielikuvitus meidät vielä johtaa. ;)

Nykyistä siistiä sisätyötä numeroiden pyörittelyn parissa en varmasti tule kokonaan hylkäämään. Toiveena olisi saada uusi ammatti nykyisen rinnalle sekä työ jota voisi tehdä sydämellään. Se tulenko suorittamaan uusia ammattitehtäviäni osa-aikaisesti, yrittäjänä tai vain harrastuksena, on vielä arvoitus.

Oman elämäni Black Friday

Oman elämäni Black Friday koitti elokuun lopulla - kirjaimellisesti. Tuo Musta Perjantai pysäytti ja vei syviin vesiin kertaheitolla.

Savuna ilmaan

Suunnittelimme ja rakennutimme kakkoskotiamme lähes vuoden päivät. Loppusuora häämötti jo, sillä valmistumiseen olisi tarvittu enää viikon urakointi. Pariskunnalle joka ei koskaan ole rakentanut linnunpönttöä kummempaa, oli mökkiprojekti kuin kylmiltään juostu maraton. Vaikka varsinaisen pystytyksen hoitivat ammattilaiset, liittyi rakentamiseen uskomattoman paljon paperisotaa, suunnittelua, valintoja, vastuuta, valvontaa ja tontilla vietettyjä iltoja. Väsyneinä mutta onnellisina odotimme rakennustyömaan valmistumista, jotta pääsisimme nauttimaan raadannan tuloksista. Kaikki panostus oli kuitenkin turhaa, sillä eräänä elokuisena perjantai-iltapäivänä haaveet haihtuivat savuna ilmaan. Joku päätti tuhota unelmamme.

Sinnitellen syksyyn

Tähän astisen elämämme suurin vastoinkäyminen pysäytti. Turvallisuuden tunne katosi. Ajatukset laukkasivat yötä päivää omia polkujaan. Itse jouduin jäämään sairauslomalle useammaksi viikoksi, isäntä sinnitteli töissä ja piti pakkaa muutoinkin kasassa. Vakuutusasioiden selvittelyä, poliisin tutkinnat, pelko, huoli ja murhe, jopa ajatukset luovuttamisesta - kokonaan.

Kaiken pahan keskellä ymmärsin kerrankin olla itselleni armollinen. Pysähdyin kun keho sitä vaati. Jätin harrastukset vähemmälle ja hikijumpan sijaan menin vaikkapa istuskelemaan metsään. Tassuterapialle oli tarvetta päivittäin. Tartuin myös sukkapuikkoihin ja annoin pahan olon purkautua minulle luonnollisella tavalla, väreinä. Tiesin sydämessäni, että tästä selvitään. Päivä kerrallaan. Sellainen olen aina ollut, selviytyjä...

Valoa tunnelin päässä

Kun aikansa on rypenyt pahan olon suossa, itkenyt ja käynyt painajaismaisia tapahtumia läpi tuttavien ja sukulaisten kanssa yhä uudestaan ja uudestaan, alkaa tunnelin päässä lopulta näkyä valoa. Se kirkastuu päivä päivältä, ja tekemisen ilo syttyy uudelleen. Jaksan tehdä kauppalistan. Haluan laittaa ruokaa. Keskittymiskyky riittää työpäivästä selviytymiseen. En enää itke joka päivä. Innostun lähtemään spinning-tunnille. Pystyn olemaan jo useita tunteja edes ajattelematta tapahtunutta. En enää kärsi, vaan entistä vahvempana olen valmis jatkamaan eteenpäin.

Hiiltynyt mökkivainaamme ansaitsee oman lukunsa blogissa, tästä lisää tuonnempana. Pysykäähän kuulolla, sillä tämä tarina on tosi!

Oravanpyöriä

Elämääni kasaantuu vuoroin positiivia, vuoroin negatiivisia oravanpyöriä. Kun hyvä jakso on käynnissä, asiat soljuvat eteenpäin mukavasti, onnistumiset ja hyvä tuuri seuraavat toisiaan. Elämä hymyilee - kunnes se yhtäkkiä sinkoutuu toisille raiteille. Onni tuntuu lopahtavan  surkeiden sattumusten, kaaoksen ja vastoinkäymisten sarjaan. Lopulta tuulimyllyn suunta kääntyy taas hyvän tuulen puolelle - loputon kierre alkaa jälleen alusta.

Olen usein jälkikäteen pohdiskellut ja tutkiskellut oman elämän hyviä ja huonoja tapahtumajaksoja. Lähes aina löydän negatiivisen oravanpyörän alkulähteen, jonkin väärän päätöksen tai valinnan, josta ikäänkuin rangaistuksena käynnistyy hurja tappioputki. Kurjuuden pituus on vaihteleva, ehkäpä väärän päätöksen vakavuus määrittää sen, milloin virhe on tullut kuitatuksi ja hyvä flow voi taas alkaa.

Parhaillaan elämässä on meneillään orastava hyvien asioiden jatkumo. Toivon kovasti että onnistun tekemään oikeita valintoja saadakseni sen voimistumaan ja kantamaan kauas eteenpäin!